Artikkelitehtävä

Anna-Lena Laurénin teksti "Venäläisistä nimistä" kertoo otsikonsa mukaisesti Venäläisestä nimikulttuurista ja teitittelyn etiketistä Venäjällä. Hän kertoo venäläisten nimien taustasta ja siitä, kuinka kaikilla venäläisillä nimillä on joku epävirallinen lempinimi.  Hän myös kertoo, kuinka itseään vanhempien ihmisten teitittely on tärkeää ja, kuinka se on tapa osoittaa kunnioitusta ja arvostusta. Vaikka teitittely on tärkeää venäläisille, niin yleensä ulkomaalaisille annetaan etikettivirheet anteeksi.

Itselleni uutta tietoa oli, että Venäjällä ei ole lainkaan kaksiosaisia nimiä, kuten juuri Anna-Lena. En myöskään tiennyt, että venäläisiä ei juuri koskaan kutsuta vain etunimellään, vaan joko etu- ja isännimellään tai lempinimellään.

Bim Mustakorva

Bim Mustakorva on neuvostoliittolainen kokoperheen elokuva vuodelta 1977. Se kertoo yksinäisestä sodassa haavoittuneesta ja perheensä menettäneestä miehesrä, joka ottaa lemmikikseen seetteripentueen harvinaisen värisen yksilön, joka ei kelpaa koiranäyttelyynkään. Bim on harvinaisen älykäs koira. Hänellä ja hänen omistajallaan Ivan Ivanovichillä on erittän läheinen suhde, mutta Ivan joutuu sairaalaan Moskovaan. Tästä alkaa Bimin seikkalu omistajansa löytämiseksi. Seikkailunsa aikana Bim kohtaa paljon pahoja ihmisiä, mutta myös hyviä.

Elokuva on kaksiosainen ja samalla yksi pisimpiä elokuvia mitä olen katsonut. Ensimmäinen osa on hidastempoinen, mutta toinen osa on hieman jännittävämpi vaikka loppu olikin omalla tavallaan surullinen.

Elokuvassa käsitellään yksinäisyyttä, uskollisuutta ja ihmisen ja eläimensuhdetta. Elokuvan ympäristöstä näkee selvästi, että se on neuvostoliittolainen, mutta ehkä hieman hienosteltu aitoon Neuvostoliittoon nähden. Elokuvassa on Neuvostoliitolle tyypillisiä ihmisiä, kuten omaa etuaan tavoittelevia ilmiantajia ja lahjuksia vastaanottavia keinottelijoita. Neuvostoliitto ei kuitenkaan tullut kovinkaan paljoa esille elokuvassa, sillä vasta elokuvan lopussa kuuli sanan "toveri" ensimmäistä kertaa.

Uutisseurantatyö

Kurssin alkupuolella Venäjään liittyvät uutiset olivat enimmäkseen positiivisia, kuten, että Moskovan ja Helsingin välille lisätään päivittäisiä lentoja ja yleisesti Venäjän ylistämistä hienosti menneistä Sotshin Talviolympialaisista. Venäjä oli puhdistanut mainettaan huomattavasti, mutta siihen meni vain viisi päivää kun Venäjä meni ja pilasi kaiken miehittämällä Simferopolin ja Sevastopolin Belbekin lentoaseman Krimillä. Tästä käynnistyi jo monen kuukauden mittaiseksi paisunut Krimin ja Ukrainan kriisi, jonka "kohokohtana" on ollut Krimin niemimaan "oikeudenmukainen liittäminen" Venäjään, tai no ainakin Venäjän mielestä.

Maailman seuratessa henkeään pidätellen Ukrainan tapahtumia Venäjän sisällä tapahtuu kaikenlaista. Astrid Lindgrenin satuhahmo Katto-Kassinen saattaa joutua pannaan Venäjällä, koska maan opetusministeriön mukaan se on "epäisänmaallinen". Huolen aihetta on myös aiheuttanut Venäjän ruplan kurssin laskeminen ennätysalhaisiin lukemiin.

Kommunalkoista

Kommunalka on Neuvostoliitonaikainen asumismuoto, jossa yhdessä suuressa asunnossa asui monta perhettä. Ennen vallankumousta Venäjän yläluokka asui siellä suurissa yleellisissä asunnoissa. Kommunistien tultua valtaan kaikkien piti saada koti. Rikkaat pakenivat vallankumousta ja köyhäille työläisille osoitettiin yksi huone suuresta asunnosta. Nyt kuitenkin talossa asui monta perhettä vain yhden sijasta. Asumista "tiivistettiin", kuten neuvostovenäjäksi sanottiin. Jokaiselle perheelle osoitettiin oma huone ja keittiöt ja vessat olivat yhteiset. Kommunalkat olivat suosittuja, sillä ne sijaitsivat keskustassa. Pian ihmiset ihmiset kuitenkin alkoivat uneksia omista asunnoista, sillä kommunalkoissa ei saanut juurikaan yksityisyyttä ja niiden suosio laski. Monille oli vaikea sopeuta elämään kommunalkoissa, sillä siellä oli niin erillaisia perheitä. Stalinin aikaan ihmiset ilmiantoivat kommunalka-naapureita siinä toivossa, että saisivat lisää tilaa omalle perheelleen.

Itse en voisi kuvitella asuvani asunnossa, joka pitäisi jakaa monen perheen kanssa. Mielestäni omaa rauhaa olisi aivan liian vähän. Myös kodinhoitoasiat, kuten siivous tuottaisi varmasti ristiriitoja ja onglematilanteita. En keksi juuri yhtäkään hyvää syytä kommunalkassa, paitsi ehkä se, että asumiskustannukset olisivat alhaiset.

Venäjän liikennekulttuurista

Ylen Moskovan kirjeenvaihtaja Marja Manninen vieraili kurssillamme torstaina 6.2 kertoen elämästään Moskovassa ja Venäjän kulttuurista yleisesti. Asiaa tuli niin paljon, että ehdin jo unohtaa suurimman osan. Yksi asia jäi kuitenkin erityisesti mieleen. Hän kertoi Venäjän liikennekulttuurista ja siitä, miten Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjälle alettiin maahantuomaan autoja ulkomailta. Tähän mennessä kansalaisille oli ollut tarjolla vain todella huonoja neuvostoautoja, joita piti jonottaa jopa vuosia. Ainut vaihtoehto oli julkinen liikenne, joka oli aina täpötäynnä. Manninen kertoi, kuina asunnot Moskovassa maksavat omaisuuden ja ovat lähes samanlaisia, täten länsimainen auto on ainut tapa, jolla venäläiset voivat rehvastella. Hän kertoi, kuinka nykyisin venäläiset mielummin istuvat omassa autossaan liikenneruuhkassa neljä tuntia kuin matkustavat julkisella liikenteellä.

Käydessäni Pietarissa hiihtolomalla kiinnitin tähän huomiota. Huomasin, että venäläiset todellakin panostavat autoihinsa. Joka neljäs auto oli joko Mercedes, BMW, Audi, Jaguar tai Porsche. Jokaisessa risteyksessä oli ruuhka ja jokainen parkkipaikka oli täynnä. Yleensä autossa istui vain kuljettaja ja, jos autossa istui joku apukuskin paikalla hän oli yleensä unessa. Tämä saattaa viitata siihen, että autolla matkustetaan mieluiten, kesti matka miten pitkään tahansa.

Mannisen esitys toi minulle uusia näkökulmia venäläisistä ja Venäjän kulttuurista. Mieleen jäi Mannisen kommenteista eniten jäivät mieleen, että Putin on venäläisten kingi ja liikenne on hallittu kaaos.

Pietari pikaisesti

Valitsin Pietari-kurssin monesta eri syystä, mutta ehkä pääsyy oli viisumin voimassaolon pidentäminen taas eteenpäin. Kävin viime vuonna saman kurssin jo kerran, ja olin silloin ensimmäistä kertaa Venäjällä. Nyt olen käynyt jo kolme kertaa Venäjällä. Venäjä ja varsinkin Pietari on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Vasta nyt olen tajunnut, että kotikaupunkini Lappeenranta on hieman yli tunnin junamatkan päässä yli viiden miljoonan asukkaan suurkaupungista. Pietariin on helpompi ja halvempi matkustaa kuin Helsinkiin. Pietarin ydinkeskusta on nykyisin lähes täysin länsimaalaistunut ja samanlainen kuin muissa suurkaupungeissa. Odotan kurrssista melko samanlaista kuin viime vuonna, mutta hieman lämpimänpää säätä. Voitonpäivän juhlallisuuksien näkeminen olisi mahtava kokemus.

Pietari-Paavalin linnoitus kesällä 2013